Karvaisuutta ja vanhuutta

Eilen ystäväni täytti kaksviis, joten seikkailin Hämeenlinnaan synttäröimään. Lahjateemana näytti vahvasti olevan puutarhanhoito. Itse annoin Venetsiasta ostetun Muranon lasia olevan kaulakorun, joka yli jäänyt yli parin vuoden takaisesta tuliaiskuormasta. Tosin mietin, onko jotenkin tyhmää antaa lasitaitelijalle lahjaksi lasikoru??



Lahjojen joukossa oli mm. luumupuu :D



Hiemanko innostuin, kun syntymäpäiväsankari esitteli minulle turhuusvaatekoppansa (eli semmoisen korin, johon oli kerännyt kaikki vaatteensa, joihin oli joko kyllästynyt/ei halunnut niitä enää tai huomannut, ettei ole tullut tätäkään pidettyä pitkään aikaan/lähes koskaan ja se vain happanee vaatekaapissa), josta sai penkoa kenties löytöjä. "Ota sieltä, mitä haluat, jos löytyy jotain kiinnostavaa". Ai että löytyikö !!



Mieletön karvaturrikka~



Silmäni nappasi heti tuon muhkean karvapompan koko kasan alta ja intoilin jo mielettömästi ennenkuin ehdin edes saada sitä käsiini. Koska kokoeromme on jokseenkin huima ystäväni kanssa (sekä pituus- että leveyssuunnassa), koin hetken pelkoa, ettei takki edes mahdu minulle, mutta pyh, sehän istui loistavasti \o/ Ystäväni mieskin sattui paikalle toteamaan "Toihan sopii sulle justiinsa!", vaikka kyseinen lause saattoikin tarkoittaa enemmän tuota hassunkarvaista olemusta kuin niinkään takin kokoa x)



Karvastusrakkautta <3