Elämän pieniä iloja~

Yritän boostata japanin opiskeluni takaisin raiteilleen. Kävin tänään kylän kirjakaupassa hakemassa suloisen Hello Kitty -vihkon, josko moinen itsensä lahjonta saisi minuun uutta puhtia.



Pinkki nostaa mieltä, nostaako se myös opiskeluintoa ^^;


Eilen oli perinteinen sunnuntaiskypeily Suomeen. Iskä intoili, että se oli TAAS käynyt vaklaamassa verkkokauppa.comin tarjouksia ja bongannut sieltä Wii Sports Resortin ja oli sitten ostanut sen minulle :D Awww isi *heart* En ole tuota vielä aikaisemmin pelaillut missään, joten nähtäväksi jää, onko siinä mitään hauskaa vai yllättääkö 12 minipeliä hyvinkin iloisesti :)



Kyllä nyt kelpaa urheilla!


Eipä ole ikuisuuteen tullut laitettua postcrossingissa kortteja. Tänään sitten tuli hetken mieliteko kävellessäni turistikaupan ohi ja kävin nappaamassa parit merkit + kortit lähetettäviksi, hih. Postia olisi niin kiva saada tänne Kreikkaan, joten miksei :D

Sienettyminen

Tänään pitäisi alkaa seitsemäs viikko japanin opiskelussa, mikä tarkoittaa sitä, että 6 viikossa läpi kahlattavaksi tehty Instant Japanese pitäisi olla luettuna, opiskeltuna ja hyvin osattuna. Seuraavaksi voisi aloitella tuota Beginner's Japanesea ja puurtaa sen parissa loppukevään.

Karu totuus on kuitenkin se, että laiskuus on iskenyt taloomme. Olen pikkuhiljaa muuttunut kyyryselkäiseksi nörtiksi, joka päivittäisen kävelylenkin, kirjan lukemisen ja kielten opiskelun sijaan vain istua möllöttää tässä koneella datailemassa päivät pitkät. Ei hyvä.

Niska-persus-ote olisi nyt kyllä tarpeen ja pahasti.

Japanin ja kreikan kirjat ovat molemmat jumahtaneet kolmoskappaleeseen, enkä ole niitä avannut varmaan pariin viikkoon. Tosin tuossa välissä oli se Skopjen matka, mutta silti. En nyt kyllä arvosta yhtään tätä omaa toimintaa. Tai siis toimimattomuutta. Ärh.



What about the lazy people... 8(

Pakerrusta kreikan parissa

Tammikuu ja kukat vaan kukkii !!


En ole saanut opiskeltua tällä viikolla YHTÄÄN japania. Ei hyvä :( Maanantaina taistelin kreikan läksyjen kanssa ja opiskelin 3. kappaleen tuosta Colloquial Greekistä. Läksyt olivat tietenkin siitä pirun futuurista ja menivät vähän pieleen, koska noh, kuten sanoin, en ollut täysin hiffannut niiden kahden tulevaisuusmuodon eroa. Giannis sitten väänsi rautalangasta voihkien minulle tätä futuuriasiaa tiistaina ja olen jo paremmin kärryillä, jes :D Huomasin myös, että 4. kappale Colloquial Greekissä käsittelee futuuria, joten ehkä sen opiskeltuani olen jo aika mestari kreikan tulevaisuusilmaisujen kanssa ^^;



Niin päivänkakkarat...


Tällä viikolla aiheena ovat olleet substantiivit. Niiden määräiset ja epämääräiset artikkelit kaikissa kolmessa sijassa (nom.-gen.-akk.) ja suvussa (mask.-fem.-neut.). Niiden hullu pääteviidakko ja miten ne taipuvat eri suvuissa ja sijoissa. Kreikassa siis noita päätteitä on vaikka kuinka. Ei välttämättä mene ihan silleen kivasti, kuin vaikkapa espanjassa, että kaikki a-päätteiset sanat ovat feminiinejä. Ei todellakaan. Eri sukuisilla sanoilla voi olla samoja päätteitä ja se pitää sitten vaan muistaa ulkoa, että minkä sukuinen sana on kyseessä. Jippajee.



...kuin orvokitkin.


Ja tosiaan sille, miten nuo substantiivit taipuvat yksikössä ja monikossa, on eri ryhmiä, jotka jaotellaan erilaisten päätekombinaatioiden mukaan ja tavumäärän mahdollisen kasvamisen kahdesta kolmeen vai pysyykö samana mukaan. Piece of cake, NOT. Ettekä varmasti ylläty, jos kerron, että monikon muodostaminenkaan ei ole ihan niinkuin englannissa, että lykätään vain yksi ja sama kirjain sinne jokaisen sanan perään ja voilá! Täytyy kyllä sanoa, että kreikka on omasta mielestäni tähän astisista kielistä (englanti, ruotsi, saksa, venäjä, islanti, espanja, japani, pikkuisen lojbania ja vähän joitain ohjelmointikieliä) kaikkein haastavin!

Loppuun vielä tämä, koska tänään on selkeästi huumoripäivä :D



Ainakin itselläni. Pahoittelen, mikäli ei teillä.

Kun kielistä on niin kiva puhua :)

Meillä on itävaltalainen EVS-tyttö kylässä tämän viikonlopun, joten en ehdi suurempia satuilemaan :)



Kumartaminen on peruskehonkieltä Japanissa


Jatkan kuitenkin pikaisesti vielä tiistain ja eilisen aiheesta eli japanin kielestä. Asioita, mitä tiesin kyseisestä kielestä etukäteen, ei ollut kovin montaa. Tiesin, että:

1) verbit laitetaan lauseiden loppuun vähän samaan tapaan kuin saksassa.

2) japanissa on vain preesens ja imperfekti.

3) äänteet v ja l loistavat poissaolollaan, ne korvataan b ja r ääntein.

4) on olemassa keigo, hyvin kohtelias ja kunnioittava tapa puhua ja joka on vaikeaa oppia jopa japanilaisille itselleenkin.

Tiesin lisäksi, että japania kirjoitetaan kolmea eri merkistöä käyttäen, mutta en aio opetella yhtäkään niistä tässä alkuvaiheessa. Ihan tarpeeksi sähläystä jo tuon kreikan kirjaimiston kanssa. Ehkä myöhemmin Suomessa, jos intoa piisaa, harjoittelen myös kirjoittamista hiraganoilla ja katakanoilla. Kanjit kammoksuttavat (ainakin vielä) ihan liikaa.



Koululaiset kumartavat opettajilleen


Kohta tämä alkaa muistuttamaan jo jotain oppimispäiväkirjaa tai lingvistin muistelmia, sumimasen :D Mutta kun kielistä on niin kiva puhua.

Japani vs. kreikka

Hello Kitty sai tunnustuksen turismista vastaavalta ministeriltä ^^
[Kuva: EPA / Everet Kennedy Brown]


Hehee, tein tämän viikon japanin testin jo tänään neljän päivän jälkeen (eilen vapaapäivä, en opiskellut silloin), kun normaalisti se pitäisi tehdä kuudentena päivänä. Olen vähän kirinyt tuota opetussuunnitelmaa ^^; Meni ihan hyvin, voin olla tyytyväinen. Muistin kaikki sanat, virheitä tuli vain oikeiden liitteiden valinnassa. On tämä vain hassu kieli. Tähän asti havaittuja plussia japanin kielessä:

+++ Epämääräinen ja määräinen artikkeli
Sama meno kuin suomen kielessä - ei ole \o/ Itse unohtelen näitä kovin usein englantia puhuessani ja kirjoittaessani, koska mielestäni kyseinen informaatio on yksinkertaisesti TURHAAAAAAA.

+++ Sanojen suvut
Feminiini, maskuliini, neutri diipadaapailu on varmasti tuttua jokaiselle vähänkään kieliä opiskelleelle. Ihan järjetön systeemi, josta ei ole mitään näennäistä hyötyä. Englanti lienee ollut lempikieliäni, koska sieltä tämä naurettava jaottelu puuttuu kokonaan. Niin puuttuu muuten japanistakin (^__^)b

+++ Verbien taivutus persoonamuodoissa
Uskomatonta, mutta totta. Sitä ei ole. Lauseen sisällöstä tulee päätellä mistä tai kenestä puhutaan. Mikäli tämä on vaikeasti hahmotettavaa, käytetään sitten niitä persoonapronomineja selventämään asiaa. Englannin kanssa tasoissa tässäkin. Oikeaa informaation niukkuuden juhlaa!

+++ Tavupainot
Oma ikuinen inhokkini. Saksa on varmaan aina ollut lempikieliäni, koska siinä tavupainot loistavat poissaolollaan ja sitä voi puhua kuten suomea (ja koska imo saksa kuulostaa tosi kivalta ^^). Tuo tavupainon vaihtaminen on minulle äärimmäisen hankalaa, mutta arvatkaapas mitä - japanissa sitä ei ole. Paino on tasaisesti kaikilla tavuilla. JES!



Zeuksen posse on vähän eri mieltä siitä, miten kielen kuuluu olla


Tarvitseeko edes sanoa, että kreikan kielessä nämä kaikki Äärettömät Pahuudet ovat tietenkin olemassa ja vieläpä äärimmäisen sekaisesti. Joku saisi vähän siivota turhuuksia siitä kielestä, jos minulta kysytään x_____x Viisi i-äänteen kirjainmerkkiä on jo vähän liikaa ja kröhöm, jos natiivitkaan eivät aina tiedä, miten jokin sana kirjoitetaan, niin hei haloo! Myös verbejä on kolmessa eri ryhmässä, joita taivutetaan tietenkin kolmella eri tavalla plus siihen päälle vielä ne epäsäännölliset verbit. Sounds fun, right?

Puhumattakaan subjunktiivista, josta en tajunnut hölkäsen pöläystä espanjan opinnoissani ja nyt kauhulla odottelen samaa ilottelua kreikan kanssa, yaiks! Kreikassa on myös kaksi futuuria, joita olemme opiskelleet tällä viikolla ja voin sanoa, että en ehkä ihan hiffaa täysin, mistä niissä on kyse tai milloin sitä toista tulee käyttää ja siinäkin on tietysti vielä kaksi eri etuliitettä, jotka ovat mahdollisia vähän verbistä riippuen ja sen etuliitteen jälkeen tullutta verbiäkin taivutetaan vähän miten sattuu erinäisistä säädöksistä riippuen.

Voin sanoa, että aivoni ovat hieman väsyneet ja infoähkyssä kreikan suhteen (%___%);

Uudenvuodenlupaus

Perinteisesti uutena vuotena tehdään lupauksia. Minäkin olen useana vuonna yrittänyt luvata jotain ja pitää lupaukseni. Tänä vuonna lupaukseni koski japanin kieltä - aion opiskella Kreikassa ollessani itsenäisesti japania! Kuten muistanette, ostin syksyllä Lontoosta japanin kielen opiskeluun tarvittavia opuksia kolmisen kappaletta ja olen nyt maanantaina aloittanut niiden läpi kahlaamisen.



Japanin kieli on siroa ja kaunista kuin geisha ikään


Japanin kieli on nerokasta! Ainakin näin lyhyen tutustumisen jälkeen todettuna :D Siitä puuttuu kaikki se turha informaatio, joka useimmissa kielissä on raivostuttanut itseäni. Miksei asioita voi tehdä helpommin? Noh, japanin kielessä voi 8) Toisaalta en kiellä, etteikö nurkan takana olisi odottelemassa se kuuluisa karu totuus. Japani on agglutinoiva kieli, kuten suomikin, ja tämä ei välttämättä tule olemaan sitä kevyintä kauraa japanin kielen oppimisessa. Sen näkee sitten, kun sinne asti päästään, mutta tuskin tätä heppoisin perustein on sanottu yhdeksi vaikeimmista kielistä.



Olympoksen kaukainen kaveri Fuji siintelemässä temppelin ja sakuroiden lomassa